Ilkka 7.5.2000

Tästä se ura paidattomana sitten alkoi. Alalle tyypilliseen tapaan pitää tehdä töitä päästäkseen tekemään töitä. Iso kiitos Tero Hautamäki, co. ja Ilkka.
Cheers!

En ees muista kuinka pitkä se haastattelu oli, mutta pitkä se oli. Ihan hyvää läppää oon näköjään heittäny sillä erotuksella että tekisin monet asiat toisin tänä päivänä.


“Mika Karhumaan mukaan kaupallistuminen ja kausiluonteisuus näkyvät musiikkibisneksessä yhä vahvemmin.

Viihdemuusikon asema on turvaton, koska se perustuu ihmisten ailahtelevaiseen suosioon.

Artisti nousee siivilleen vain kovan yrittämisen kautta.

Pitää olla sanottavaa Levyn elinikä on lyhentynyt.

Suomessa esiintymiset ovat artistille yllättävän tärkeä tulonlähde. Ulkomailla taas palkkiot pyritään saamaan pääosin äänitemyynnistä. Artistit yrittävät etenkin uransa alkuvaiheessa vauhdittaa esiintymisillä äänitemyyntiä, eikä keikoista välttämättä edes pyydetä palkkaa, seinäjokelainen Mika Karhumaa kertoo.
Turun yliopistossa lakia opiskeleva Karhumaa on tutustunut oman kokemuksen kautta musiikkibisneksen lainalaisuuksiin. Hän jakaa kokemuksensa kaikkien aiheesta kiinnostuneiden kanssa kirjassaan Musiikkibisnes – kevyt musiikki ammattina ja liiketoimintana, joka ilmestyy tämän kuun loppupuolella Editan kustantamana.
Karhumaan oma soitin on basso, ja musiikkialaan hän on ottanut tuntumaa sekä oman bändinsä kautta että dance-artistien esiintymisiä hoidellen.
Musiikkibisnes-kirjan tarkoitus on kertoa musiikkialan olemuksesta ja auttaa hahmottamaan kenttää, jolla artistit ja heitä tukevat ammattiryhmät toimivat. Se on eräänlainen selviytymisresepti niille, jotka työskentelevät kevyen musiikin parissa.
Karhumaan tiedoilla ja kokemuksilla on ollut kysyntää; hän on muun muassa opettanut Turun pop-rock-jazz -oppilaitoksessa ja luennoinut aiheestaan monissa muissakin paikoissa.
Kevyen musiikin alalla kilpailu on todella kovaa.
Pitää olla omaa sanottavaa, taitoa, karismaa ja palava halu tehdä musiikkia. Hyvä taustaorganisaatio merkitsee paljon, Karhumaa kiteyttää menestyksen edellytyksiä.
Asema on turvaton, koska se perustuu suosioon. Jos olo tuntuu epävarmalta, kannattaa vaihtaa alaa. Kaveripiirissä saavutettu suosio ei kerro totuutta, vaan levymyynti on suosion lahjomaton mittari, hän toteaa.
Karhumaa tunnustaa kirjassaan markkinatalouden realiteetit: musiikkiala on luova, mutta se on myös liiketoimintaa, jonka pitäisi tuottaa tekijöilleen elanto. Hän puhuu artistista “tuotteena”, jonka menestyminen riippuu osaamisen lisäksi ulkoisista tekijöistä – joskus myös siitä, onko tämä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kolmea keikkaa varten ei kannata vuokrata 100 000 markan keikkabussia. Bändien kannattaa välttää lentämistä ilman siipiä, hän tuumaa.
Suomessa artistit voivat saada äänite- ja esiintymiskorvausten lisäksi tuloja myös Gramex- ja Teosto-korvauksista, joita mm. radioasemat maksavat. Firmojen tuotteiden mainostaminen on entistä suositumpi lisätienestien ansaintakeino.
Karhumaa tietää myös, että vaikka esiintymispalkkiot voivat kuulostaa suurilta, niin kakusta suuri osa menee äänentoistoon ja muihin esiintymisestä aiheutuviin kustannuksiin. Suomessa viihdemusiikin markkinat ovat pienet, joten rikastumaan ei helposti pääse.
Mika Karhumaan mukaan läpimurto merkitsee suurta levymyyntiä ja sitä kautta keikkakysynnän kasvua. Toisaalta se merkitsee myös sitä, että onnistuu vakuuttamaan alan ammattilaiset.
Etukäteistiedon merkitys on kasvanut musiikkibisneksessä. Tulevia pitkäsoittoja mainostetaan single-levyillä, ja artistien ulkomaankiertueita mainostetaan mittavasti ennen konsertteja.
HIM-yhtyeen menestyminen Saksassa johtui suurelta osin onnistuneesta pohjatyöstä, Karhumaa kuvaa.
Kaupallistuminen, dynaamisuus ja kausiluonteisuus näkyvät musiikkibisneksessä yhä vahvemmin. Harva levy enää myy puolen vuoden kuluttua julkistamisesta kovinkaan merkittävästi, Karhumaa arvioi.
Singlelevyjä tehdään joskus myös kokeilumielessä. Levyn tuottaminen on pitkäsoittoon verrattuna halpaa ja jokaiselle sinkulle voidaan kehittää oma tarinansa.
Jos sinkku ei myy, ei tehdä pitkäsoittoakaan. Artistille se on harmillista.
Karhumaan mukaan single-levyillä on ulkomailla enemmän taloudellista merkitystä kuin Suomessa.
Mika Karhumaalle Musiikkibisnes-kirja on eräänlainen “välitilinpäätös tähän asti tapahtuneesta”.
Haluan tulevaisuudessakin olla musiikin kanssa tekemisissä.
Kirjan kirjoittaminen on hänen kokemuksensa mukaan urakka, jonka laajuutta ja työläyttä ei ensi alkuun aavista.

ARVIO:

Jonnan ja Erinin lisäksi Nylon Beat -yhtyeen toiminnasta saavat ainakin osittaisen toimeentulonsa monet muutkin. Tällaisia sidosryhmien edustajia ovat mm. manageri, muusikot, keikkamyyjä ja yhtyeelle säveltävät ja sanoittavat henkilöt.
Seinäjokelainen Mika Karhumaa tuntee musiikkibisneksen koukeroisen maailman.

Musiikkibisnes on kausiluontoista liiketoimintaa, jossa artistin on heti hyödynnettävä suosionsa

Asiapitoinen tietokirja popmusiikin maailmasta

KIRJAT Popkentän sanastoa artisteille ja managereille

Mika Karhumaa: Musiikkibisnes. Kevyt musiikki ammattina ja liiketoimintana. Edita 2000. s.264.
Popmusiikki on yleisnimitys kaikelle sille musiikille, jolle on tyypillistä suosioperusteisuus ja vallitsevan suosion vaikutus toiminnan kannattavuuteen. Artistien suosio vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen…
Suosioperusteisuus on osasyynä alan dynaamisuuteen…
Listat ovat popmusiikin pörssikursseja…
Muun muassa nämä määrittelyt löytyvät seinäjokelaisen Mika Karhumaan kirjasta Musiikkibisnes. Kevyttä musiikkia ammattina ja liiketoimintana syvältä luotaava teos on asiallinen oppikirja alan vähälukuisten tietoteosten joukkoon.
Kirja paneutuu popbisneksessä vallitsevien lainalaisuuksien systemaattiseen ja välillä raskaslukuiseenkin esittelyyn, mutta tekee hyvää jälkeä silloinkin, kun puheena oleva asia on sieltä vaikeammasta päästä. Tällaisia ovat esimerkiksi luvut Toiminta yhtiömuodossa, Organisaation edustus ja toimivalta tai Musiikkibisnes suhteessa kuluttajiin.
Tätä kirjaa ei kannata lähteä lukemaan sellaisen, joka haluaa vain tirkistellä alaa ja sillä toimivia. Viittauksia julkkiksiin on melko säästeliäästi, käytännössä vain silloin, kun tekijä haluaa esimerkkiä käyttämällä selventää jotakin asiaa. Kontrolloituun faktatietoon keskittyvä opus tuskin jaksaa pitää asioihin puhtaalta fanipohjalta suhtautuvan mielenkiintoa yllä.
Kirja aloitetaan kymmensivuisella sanastolla, jossa selvitetään tämän musiikin haaran terminologiaa ja alan yleisimpiä, jo vakiintuneita slangi-ilmauksia, joista useimmat ovat peräisin englanninkielestä. Muun muassa selvityksen saavat sellaiset termit kuin promoottori, masterointi ja boot-leg.
Musiikkibisnes jakaantuu viiteen eri päälukuun. Johdanto tutustuttaa aiheeseen, Musiikki teollisuuden alana vie sisään, Musiikki liiketoimintana puhuu raha-asioista, Musiikki ammattina paneutuu artistiin ja Artistin organisaatio esiintyjän taustatiimiin. Jokaisessa luvussa on kymmenkunta alaotsikkoa, joista kaikista löytyy kiinnostavaa tietoa sellaista janoavalle.
Kirjan eri osioita leimaa paikoitellen asioiden päällekkäisyys, joka jo välillä lähentelee jankkausta. Tekijä perustelee tätä kuitenkin sillä, että ko. alalla kaikki tehdyt ratkaisut vaikuttavat nopeasti ja kokonaisvaltaisesti muillekin sektoreille.
Kirja päätetään Artistin top ten -listaan, johon tekijä on koonnut taiteilijan kymmenen tärkeintä muistisääntöä. Eräs niistä kuuluu näin: “Ylläpidä verkostoasi, liikesuhteitasi sekä tapaa asiakkaitasi, jos siihen ilmenee tilaisuus. Jos olet kiertueella, käy paikkakuntakohtaisesti tapaamassa yhteistyökumppaneitasi.”
Karhumaa tuntuu tietävän mistä kirjoittaa. Nuoresta iästään huolimatta hän on toiminut vuosia taustatehtävissä musiikkiteollisuudessa. Lisäksi hän on opettanut Turun Pop Rock Jazz -oppilaitoksessa sekä hoitanut eri artistien asioita, laatinut sopimuksia sekä osallistunut useisiin alan projekteihin ja produktioihin.
Nykyään Suomessa on mahdollista opiskella moniin kevyen musiikin ja ylipäätään viihdebisneksen ammatteihin ympäri maata. Voisi hyvin kuvitella, että Karhumaan kirja tulee olemaan taustalukemistona useilla alan kursseilla.
Vaikka kirja on nimetty ennen kaikkea kevyttä musiikkia luotaavaksi, koskettavat monet siinä käsitellyt asiat niin oopperasolisteja kuin freelance-tanssijoitakin. Kaikensorttisten esiintyjien olisi hyvä olla perillä niin sopimuspykälien viidakoista kuin ulkomusiikillisen sektorin perusteistakin.
Aivan erityisesti kirjan voi kuitenkin ajatella hyödyttävän aloittelevia popartisteja ja managereja. Asioihin etukäteen perehtymällä voi välttää monta ensikertalaisen virhettä ja tehdä sitä kautta työstään hieman helpompaa.
Mitä vähemmän aikaa esiintyjiltä tuhraantuu nk. epäoleelliseen kädenvääntöön eri tahojen kanssa, sen parempi. Näin säästyneet voimavarat saattavat poikia aikanaan parempia luovan työn tuloksia.”